Avioliitto on kahden henkilön välinen sitoumus, päätös ja ennenkaikkea parin itsensä päätettävissä oleva teko. Se voi olla symbolinen rakkaudentunnustus tai ehkä arkisempi sopimus yhdessäolosta. Suomessa se on mahdollinen vain eri sukupuolta oleville pareille.
Suomi on sukupuolivaateessaan yksin verrattaessa muihin pohjoismaihin. Muissa pohjoismaissa avioliitto on sukupuolineutraali välttäessään ns. henkilöihin kohdistuvia rajoituksia. Avioliitto on kaikissa maissa samalla laintakaama suhde henkilöiden välillä omaisuudesta ja arjesta. Suomessa on tämän tähden voimassa lisäksi avioliittoa muistuttava suhde eli ns. rekisteröity parisuhde.
Rekisteröity parisuhde on toiminut kaikissa pohjoismaissa edeltäjänä sukupuolineutraalille avioliitolle. Rekisteröidyllä parisuhteella on myös pohjoismaalainen peru. Ensimmäinen valtio rekisteröidyllä parisuhteeella oli Tanska. Uusi suhteen muoto hyväksyttiin vuonna 1989, jonka jälkeen seurasi Norja 1993, Ruotsi 1995, Islanti 1996 ja viimeisenä Suomi 2002.
Onkin kiinnostavaa näin suomalaisena pohjoismaalaisessa valtioiden perheessä seurata edistystämme, tai ns. huonoa menestystä tässä yhdenvertaisuustalkoossa. Muut pohjoismaat ovat saaneet lainmuutoksen näyttämään helpolta ja tavalliselta. Mailla kun on ollut selvä tavoite rekisteröityneen parisuhteen jälkeen siirtyä yhdenmukaiseen lakiin.
Tanskassa ja Norjassa sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta äänesti yli kaksi kolmasosaa kansanedustajista, Ruotsissa äänesti puolesta yhdeksän kymmenestä ja Islannissa päätös oli yksimielinen. Norjassa laki hyväksyttiin 2008, Ruotsissa 2009, Islannissa 2010 ja Tanskassa 2012.
Suomella vastaava äänestys on ovella ja ei ole kulunut kuin pari kuukautta siitä kun lakivaliokunnassa esillä ollut 76 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite ei tuotu edes saliin äänestettäväksi. Lähtökohta äänestykselle onkin kutkuttavan jännittynyt ja siitä odotetaan erittäin tiukkaa. Vaaleissa annettujen mielipiteiden valossa kansanedustajina istuvat äänestäisivät lain läpi, mutta tästä ei ole mitään takeita. Tähänastisella eduskuntataipaleella on tullut harvinaisen selväksi että tietyillä edustajilla ja puolueilla vaaleissa ajamat asiat eivät konkretisoidu samoiksi ajatuksiksi ja teoiksi edustaessa arkadianmäellä.
Vahva tunteeni on kuitenkin että jaamme pohjoismaalaisen avioliittokäsityksen, myös laissa, ennemmin kuin uskommekaan. Kansalaisaloite sukupuolineutraalista, pohjoismaalaisesta, avioliitosta sai ensimmäisenä keräyspäivänään 105 440 allekirjoitusta. Tahto on kova.
Kirjoitus on aiemmin ilmestynyt kolumnina Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton Nordhumla -lehdessä (2/13) sekä kirjoituksena Uuden Suomen blogipalvelussa.